Näyttää siltä että hölökohtaiseen viisaiden miesten top-kolmoseeni mahtuu vain kirjailevia pastoreita. Mutta minkäs teet.

 

Pursiaiselta valitsin teemaksi kolme tapaa hukata sielunsa. Lähteinä kirja Karitsan kiukku, Pursiaisen kotisivut ja hänen EDUCA-messujen oheisseminarissa 24.1. pitämänsä puheenvuoro. Sielulla ei tässä yhteydessä ole mitään uskonnollista merkitystä van se tarkoittaa koko ihmisen henkistä elämää. (Teema on referoitu nettiin jo lukuisia kertoja eri tahojen toimesta. Nämä tulkinnat ovat omiani ja voivat siten olla ristiriidassakin Pursiaisen tarkoituksen kanssa. Siksi kannattaa lukea itse teos.)

 

Ensimmäinen tapaa hukata sielunsa on jäädä intressiensä riistämäksi, siis tulla riippuvaiseksi jostain joka voi itsessään olla hyväkin asia. On helppo huomata että narkomaani tai syömishäiriöinen on hukannut sielunsa addiktiolleen. Myös tavaran loukkuun astunut, hienomman auton ja muiden menestyksen ulkoisten tunnusmerkkien perässä paksusuoli vinkuen juokseva cityjuppi on aika selvä tapaus. Hiukan vaikeampaa tunnistaminen saattaa olla jos riippuvuuden kohde onkin ihanteet, opinkappaleet, kalastus tai vaikka bloggaaminen. Joka tapauksessa tällainen ihminen joutuu oman kohteensa saaliiksi.

 

Toinen tapa on joukkoon sulautuminen, itsetarkoituksellinen sosiaalisuus jossa halutaan miellyttää kaikkia ja täyttää joukon odotukset. (Kyse ei ole lähimmäisenrakkaudesta, koska ainoastaan itsenäinen, vapaan tahdon omaava persoona voi rakastaa.) Joukko lienee useimmiten joku koko ihmiskuntaa pienempi porukka: jengi, seurakunta, puolue tai hyvävelikerho. Voihan se näin globaalin eettisyyden kulta-aikaan olla koko maailmankylämmekin.

 

Kolmas tapa on omaan itseensä ihastuminen, Pursiaisen sanoin ”Se minä, joksi ihminen on valinnoillaan määritellyt itsensä, riistää häneltä sielun.” Kun ihminen on hyvinkin ihailtava ja hyveellinen, voi hän joutua oman hyveellisyytensä lumoihin niin että ryhtyy matkimaan omaa itseään. Näin hän menettää mahdollisuuden muutokseen ja jää junnaamaan omaa ratansa. Voisi ajatella että tämä on erityisesti johtajien ja gurujen vaarana.

 

Onpa ihminen hukannut sielunsa millä tavalla tahansa, lopputulos on ihmisen itsensä kannalta sama: Ihminen on menettänyt mahdollisuuden aitoon vuoropuheluun ja sitä kautta mahdollisuuden kasvuun, uudistumiseen ja muutokseen. En tiedä onko tämä aika sieluton vai ei, ainakin äkisti meitä siunaamaan saapunut lama näyttää vähentävän tavaran palvontaa. Ja työkiireiden hieman helpottaessa se toivottavasti antaa aikaa ja mahdollisuuden kasvaa omana sielukkaana itsenämme.