Vanha tuttu ympäristötoimittaja määritteli uudessa kolumnissaan (SL 5/09) talebanian. Kye ei tietenkään ole alkuperäisestä uskonnon viittaan pukeutuneesta sortoliikkeestä vaan suomalaisesta versiosta. Toimittajan mielestä meikäläistä talebaniaa edustavat mm. soiden ojitus, nykyinen metsänhoito, RKP:n vaalimainonta, MOT-ohjelma ja vesivoiman rakentamisesta puhuminen. Siis toisin sanoen talebaniaa on olla eri mieltä kuin toimittaja. Vuoden 2009 Suomalaiseksi Talebaniksi hän äänesti Sirkka-Liisa Anttilan (outo äänestys, vain yksi äänioikeutettu).

 

Hyvä Ismo Tuormaa.

 

Suomalainen sananvapaus takaa sen, että voit olla tuota mieltä ja me lehden tilaajat jopa maksamme siitä kun ajatuksiasi esität. Luontoliiton nettisivujen mukaan uskot arkielämän esimerkkien, hyvien perusteluiden, huumorin ja joskus myös syyllistämisen voimaan. Kai olet uskonutkin, nyttemmin olet tainnut kolme ensimmäistä metodia hylätä kokonaan. Ei kai keski-ikäisiä miehiä alati vaaniva kyynisyys ole saamassa sinua otteeseensa?

  

Minäkin sanavapauden nimissä määrittelen suomalaisen talebanian: Se on sitä kun pieni ryhmä uskoo tietävänsä tarkasti sen mikä on oikein ja mikä väärin, ryhmä uskoo että sillä on oikeus tuomita kaikki eri mieltä olevat vääräoppisiksi ja sen tässä pyhässä työssään viljelemä propaganda sisältää puolitotuuksia, kertomatta jätettyjä faktoja, tilastoja joiden todenperäisyyttä ei voi tarkistaa sekä hiukan sopiviin paikkoihin ripoteltuja valheita.

 

Toivon ettei meille kaikille tärkeän luonnon suojelu jää keskenään kilpailevien terroristijoukkioiden jalkoihin, sillä sodassa aina pienet ja heikot kärsivät eniten.

 

Ystävällisin terveisin: Demetrius

 

P.S. Ettei tämä menisi pelkäksi valitukseksi, esittelen minut hyvälle tuulelle saavan blogin jossa luontoa suojellaan lämmöllä ja huumorilla. Sellainen on Seppo Leinosen kuvablogi  Seppo.net