Joka kevät istutan lehtikompostiin neljä kurpitsantainta. Niitä ameriikan halloween-kurpitsoja. Vartta pukkaavat ja komeita lehtiä. Sadonkorjuuaika lähestyy.

 

 

Mutta. Kurpitsat jäävät järjestään pingispallon kokoisiksi, jolleivät mätäne jo marmorikuulan kokoisina. Ei tule voittoa suurin kurpitsa -kilpailuissa, toisaalta eipä meikäläisiin kekriperinteisiin koko kisa kuulukaan.

 

 

Laitankin toivoni ihan toiseen seikkaan. Epun lailla uskon vakaasti Suureen Kurpitsaan. Siihen joka nousee pyhäinmiestenpäivänä kaikkein vilpittömimmältä kurpitsamaalta jakamaan lahjoja ja iloa kaikille maailman lapsille. Kai omin kätösin väsäämäni lehtikomposti on vilpitön?

 

Vastaus Pakinaperjantain haasteseen 141: Sadonkorjuuaika