sunnuntai, 10. helmikuu 2013

Hyvästi vuodatus

Uudessa vuodatuksessa ei ole jäljellä mitään siitä vanhasta omaleimaisesta yhteisöllisestä vuodatuksesta. Myö uusi editori harmittaa, se kun ei hyväksy HTML-koodia. Ja harmittavat ne viiden vuoden kuvatkin vähäsen...

Olisinpa lähtenyt heti elokuussa, niinkuin viisaammaat blogistit. Mutta parempi myöhään ja silleen.

Uusi blogi löytyy osoitteesta http://uusdeme.wordpress.com/

maanantai, 4. helmikuu 2013

Uusi uljas vuodatus?

Uuden vuodatuksen kirjoituseditorin kanssa ei voi toimia, esim html-kooditila näyttää puuttuvan kokonaan. Jään odottelemaan paraneeko tilanne, vai onko edessä muutto bloggeriin.

sunnuntai, 20. tammikuu 2013

supin voimauni

On kuusen juuressa oksien ALLAA
nyt pesä pienoinen supikoiRALLAA...

Pikkusupi jollotteli iloisesti kotikolossaan. Ääni kantautui kolonsuusta ulos ja ylös aina kuusen latvaoksille asti jossa heiluhäntä tuhahti halveksuvasti mokomalle mukalyriikalle. Ettäs kehtasikin alhainen luolaotus tuolla tavalla rienata oravien kansallislaulua.

Supi ei kurren närkästyksestä tiennyt, ja tuskin olisi välittänyt vaikka olisi tiennytkin. Se oli riemukkaalla tuulella herättyään kevään tuoksuihin. Juuri ennen heräämistään se oli nähnyt suloisen unen, oikean voimaunen, värikkään ja tuoksuvan. Uni oli sellainen... Äh, ei voimaunta oikeastaan pidä kertoa, valjut sanat saattavat latistaa sen ihan tavalliseksi uneksi. Voimaunessa voi vaikka nukkua kalliolla jättimäisen leijonan kainalossa...  Joka tapauksessa voimaunen jälkeen on supin sekä ihmisen hyvä herätä ja lähteä kohti ulkomaailmaa, kohti elämää.
 
 
Pakinaperjantai #321: supin uni
 
 
P.S. Supini on nähnyt kovin samanlaisia unia kuin se, josta Uuna maalasi kuvin ja sanoin niin upean kuvan. Jopa niin samanlaisia etten ollut tohtia tätä julkaista. Mutta ei auta, voimauniaan ei voi valita. Ei supi eikä ihminen.

 

sunnuntai, 6. tammikuu 2013

Tonava

 
 
 
Kun on lämpöasteita, sulaa vettä ja ihan välttävät rantamaisematkin, niin mukava on silloin
mustavalkomaanantaihaaste #145:n mukaisesti olla ulkona. 

 

perjantai, 4. tammikuu 2013

paleleva fauniparka

 

 

 
”Katsos, siinähän on paleleva piruparka” tuumasin koiralle iltalenkilläni. En tietenkään varsinaisesti odottanut koiran vastaavan, sehän olisi ollut hönttiä. Vielä vähemmin osasin odottaa jäisen sarviniekan puhuvan, mutta niin se vain teki.
 
”Itte olet piru kun toista haukut”, se murahti. ”Olen uljas fauni Olympos-vuorelta, ettäs tiedät.”
 
Häkellyin kyllä hieman mutta yritin paikata tökerön sanavalintani kohteliaasti. ”Anteeksi, herra fauni. En millään muotoa halunnut loukata, mutta teikäläisiä näkee harvemmin näillä raukoilla rajoilla, siksi erehdyin. Mikä on tuonut teidät tänne ja oletteko viihtynyt?”
 
”Vai vielä viihtynyt?", se hermostui. ”Kun Kreikka lopetti palkanmaksun puistovahdeille ja kadunlakaisijoille, muuttui Olympos ihan kestämättömän roskaiseksi. Niin minä sitten uskoin matkailumainosta, joka houkutteli puhtaaseen ja kauniiseen Etelä-Karjalaan. Lensin tänne joulukuussa halpalentoyhtiön siivin, ja tässä nyt olen tönköksi jäätyneenä. Ei aurinkoa, ei suloisia nymfejä, vain jäätä ja lunta silmänkantamattomiin. Tuskin kestän ensi kevääseen, tuskin enää koskaan näen kotomaata. Kyllä Kreikka on kuitenkin paras maa. Nyt voisit jättää minut rauhaan, yritän vaipua talvihorrokseen.”
 
Jätimme faunin jurottamaan kalliolle ja jatkoimme iltalenkkiämme. Hiljaa mielessäni tuumin, että Suomi on kuitenkin paras maa – ainakin minulle ja suomenpystykorvalle.
 
Pakinaperjantai #319: tammikuun kuvahaaste